1Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.