1Ja Elihu vastasi ja sanoi:

2Luuletkos sen oikiaksi, ettäs sanot: minä olen hurskaampi Jumalaa?

3Sillä sinä sanot: mitä siitä hyvää on, mitä se auttaa, jos joku välttää syntiä?

4Minä vastaan sinua sanoilla, ja sinun ystäviäs sinun kanssas.

5Katso taivaasen ja näe, ja katso pilviin, että ne ovat korkiammat sinua.

6Jos sinä syntiä teet, mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahuutes on suuri, mitäs taidat hänelle tehdä?

7Ja jos sinä olet hurskas, mitäs taidat hänelle antaa? eli mitä hän ottaa sinun kädestäs?

8Ihmiselle sinun kaltaiselles tekee sinun pahuutes jotakin, ja ihmisen lapselle sinun hurskautes.

9Ne huutavat, kuin heille paljo väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat voimallisten käsivartta,

10Jotka ei sano: Kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret?

11Joka meitä tekee oppineemmaksi eläimiä maan päällä, ja taitavammaksi taivaan lintuja.

12Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.

13Sillä ei jumala kuule turhaa, ja Kaikkivaltias ei katso sitä.

14Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä.

15Jos ei hänen vihansa niin äkisti kosta, ja ei ole tietävinänsä, että siinä niin monta rikosta on;

16Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut.